Blogit
Blogi_Tarmo_Valkonen1.jpg

Sote-uudistus: lupauksia ja riskejä terveyserojen näkökulmasta

30.1.2017 17:23

Sote-uudistuksessa tavoitellaan terveyserojen vähenemistä sosiaali- ja terveyspalvelujen paremman saatavuuden ja laadun avulla. PROMEQ-hankkeen päätavoite on sama, mutta keinona käytämme kohderyhmien terveyden edistämistä sosiaalisen markkinoinnin avulla. Toinen keino on paikallistason palvelujen koordinointi, jossa kytketään yhteen sosiaalisella markkinoinnilla aktivoitu kansalainen ja sote-uudistuksen ohjaama ammattilainen.

Johtamassani PROMEQin osahankkeessa tarkastellaan muun muassa terveys- ja sosiaalipalvelujen ammattilaisten näkemyksiä terveyseroista ja sote-uudistuksesta. Tämä laajentaa näkökulmaa ruohonjuuritason kohtaamisiin palveluntuottajien ja käyttäjien välillä.

Sote-uudistuksella on useita osin ristiriitaisia tavoitteita, ja lisäksi valitut keinot vaikuttavat osin eri suuntiin. Siksi uudistuksella voi olla yllättäviä vaikutuksia terveyseroihin.

Millaisia lupauksia on esitetty?

Palvelujen järjestämisen, ja pääosin myös tuottamisen, siirtyminen kunnilta maakunnille pienentää palvelutarjonnan alueellisia eroja. Valinnanvapauden lisääminen tuo uusia toimijoita etenkin perusterveydenhuoltoon. Työntekijöiden ja opiskelijoiden omat matalan kynnyksen kanavat terveydenhuoltoon säilyvät. Saatavuuden paraneminen lisää hoidon oikea-aikaisuutta. Kilpailu lisää laatua, ja sen toteutumiseen riittää, että osa asiakkaista reagoi valinnoillaan laatueroihin. Valtiovalta tukee terveyden edistämistä kunnille ja maakunnille annettavilla kannusteilla. Sote-palvelujen tiedon ja tuotannon integraatio yhtenäistää palveluketjua niiden osalta, jotka tarvitsevat paljon apua.

Mitä riskejä on lupausten toteutumisen tiellä?

Harvaan asutuilla alueilla ei välttämättä synny kilpailua. Toisaalta taajamissa keskenään kilpaileville tuottajille on vaikea löytää kannustetta koordinoida ja integroida toimintaansa. Kokonaisvastuu asiakkaasta hämärtyy. Vapaan valinnan tuottajilla on taloudellinen kannuste alihoitoon ja asiakkaiden siirtämiseen maakunnan vastuulla olevalle erikoistasolle. Maakunnalla puolestaan on kannuste torjua näitä asiakkaita.

Asiakkaiden kyky valita paras tuottaja korreloi negatiivisesti palvelutarpeen kanssa. Tasa-arvon vuoksi tuottajia koskevan vertailuinformaation pitäisi olla kaikille ymmärrettävässä muodossa ja helposti saatavilla muuallakin kuin netissä. Tuottajien määrän lisääntyminen ei myöskään poista automaattisesti jonoja, koska asiakkaan ja budjettirajoitteisen palveluntarjoajan käsitykset palvelun tarpeesta ja kiireellisyydestä eivät aina kohtaa.

Asiakaskunnan tarpeet eri alueilla ovat erilaiset, joten myös sote-keskusten palvelutarjonnan pitäisi olla eri alueilla erilaista. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen kunta- ja maakuntakannusteiden toimivuutta on hankala todentaa, koska käytettäviin mittareihin vaikuttavat esimerkiksi työllisyys- ja sosiaalipolitiikka sekä talouden suhdanteet.

Poistuuko epätasa-arvo uudistuksen myötä?

Etla kysyi alkuvuodesta 2016 ammattilaisten näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon nykytilasta sekä tulevasta uudistuksesta. Runsas osanotto (yli 2700 vastaajaa) kertoo kentän halusta olla mukana epäkohtien korjaamisessa. Kyselyn rakenteessa oli huomioitu sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet: saatavuuden ja laadun parantaminen sekä kustannusten kasvun hillintä. Alustavat tulokset on raportoitu maaliskuussa 2016 [1]. PROMEQissa analysoimme tuloksia tarkemmin terveyserojen näkökulmasta. Ohessa on esimerkki siitä, millaisia käsityksiä sote-ammattilaisilla on asiakkaiden sosioekonomisen aseman vaikutuksista.

 

Tilasto_sos_ekonom.png

 

Karkean yleiskuvan mukaan noin puolet terveydenhuollon ammattilaisista on sitä mieltä, ettei sosioekonominen asema vaikuta tarjottaviin palveluihin. Runsas kolmasosa on havainnut, että se vaikuttaa. Hoidon ja muiden toimien tuloksellisuudessa erot ovat suuremmat. Sosiaalipalveluiden puolella epätasa-arvoa on havainnut jonkin verran suurempi osa. Ei ole ollenkaan selvää, että nämä epäkohdat poistuisivat sote-uudistuksen myötä. Tyytymätön suoran valinnan palvelujen asiakas voi tulevaisuudessa vaihtaa palveluntarjoajaa, ja sama koskee joitakin erikoistason palveluja. Vaihtoa harkitsevan on kuitenkin vaikea saada tietoa siitä, miten heikossa sosioekonomisessa asemassa olevia asiakkaita kohdellaan muualla.

[1] Kauhanen, Antti – Kotiranta, Annu – Kulvik, Martti – Lassila, Jukka – Maijanen, Sirpa – Tähtinen, Marja – Valkonen, Tarmo. 2016. Sote – enemmän, paremmin ja halvemmalla? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 15/2016.


Tarmo Valkonen
Väestötaso-osahankkeen johtaja, PROMEQ
Tutkimusneuvonantaja, ETLA


Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK