Blogit
Blogi_Elisa_Tiilikainen1.jpg

Osallisuuden äärellä

11.5.2017 11:10

Huoli ikääntyvien hyvinvoinnista ja vanhuspalveluiden heikentyvästä tilasta on jatkuvasti läsnä julkisessa keskustelussa. Samanaikaisesti tutkimustulokset kertovat, että valtaosa suomalaisista iäkkäistä voi hyvin ja elää terveenä entistä pidempään. Kumpikin viesteistä kertoo omaa tarinaansa jättäen piiloon niin vanhuuden kuin vanhuspalvelujen moninaisuuden. PROMEQ:issa katse kohdistuu kolikon kääntöpuoleen ja niihin, joille hyvinvoiva ja terve arki eivät ole itsestäänselvyys.

Kuten muissa väestöryhmissä, myös ikäihmisten keskuudessa terveys- ja hyvinvointierot ovat entisestään kasvaneet. Huolta herättää pieni, mutta laajeneva joukko iäkkäitä, jotka kokevat syvää yksinäisyyttä, turvattomuutta ja jäävät palvelujen ulottumattomiin tarpeistaan huolimatta. Myös taloudelliset resurssit ovat heikompia kuin muilla. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat yksin asuvat toimintakyvyltään heikentyneet vanhat ihmiset, joilla ei ole omaisia tukenaan. Näihin iäkkäisiin olemme osahankkeessamme halunneet keskittyä.

Tutkimuksessamme etsimme keinoja yksin asuvien ikäihmisten elämänlaadun tukemiseksi ja parantamiseksi sekä olemassa olevien terveys- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi. Erityisen kiinnostuneita olemme siitä, millaisia vaikutuksia tutkimuksen puitteissa toteutettavalla toimintamallilla on ikäihmisten jokapäiväiseen elämään ja siinä pärjäämiseen. Tutkimuksessa mukana olevien palveluohjaajien kanssa pohdimme osallistavan ja ryhmämuotoisen toiminnan mahdollisuuksia. Voisiko se olla osa laajempaa ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tehtävää työtä, jota kunnissa jo toteutetaan? Tavoitteena on löytää toimivia ja kestäviä ratkaisuja niin ikäihmisten kuin heidän parissaan työskentelevien kannalta.

Toimeentulo, toimijuus ja yhteisöllisyys

Konsortion, kuten myös osahankkeemme kantavana teemana on osallisuus. Käsitteenä se on laaja, usein jopa epämääräinen, minkä vuoksi siitä on toisinaan vaikea saada otetta. Mitä osallisuudella oikeastaan tarkoitetaan ja miten sitä voidaan vahvistaa? Ja millainen rooli osallisuudella on terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä? Tutkijoina olemme pyrkineet saamaan osallisuudesta kiinni pysähtymällä sen äärelle niin tutkimuksen suunnitteluvaiheessa kuin sen edetessä käytännön toteutukseen. Sisältöä osallisuuden tavoitteelle ovat antaneet poliittiset tavoitteet ja aikaisemmat tutkimukset, mutta ennen kaikkea tutkimuksessa mukana olevien ikäihmisten kanssa käydyt keskustelut.

Osallisuuden edistäminen on osa Suomen hallituksen ja Euroopan unionin tavoitteita. Niissä se on nostettu yhdeksi keskeiseksi keinoksi vähentää eriarvoisuutta. Sosiologi Erik Allardtin hyvinvoinnin ulottuvuuksiin pohjautuen Helka Raivio ja Jouko Karjalainen (2013) jäsentävät osallisuutta kolmen ulottuvuuden kautta, joita ovat riittävä taloudellinen (HAVING), toiminnallinen (ACTING) ja yhteisöllinen (BELONGING) osallisuus. Riittävän taloudellisen toimeentulon rinnalla keskeistä ovat mahdollisuus hyvinvointia tukeviin palveluihin ja elinolosuhteisiin, itsemääräämisoikeuden ja toimijuuden säilyttäminen sekä yhteys muihin ihmisiin. Tutkijoiden mukaan osallisuuden toteutumiseen, yksilön ja ryhmien kokemuksiin osallisuudesta, vaikuttavat yhteiskunnan toimet ja toimenpiteet. Niistä tärkeimpiä ovat muun muassa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Osallisuus itsessään ei ole keino tai väline, vaan sitä tukevat palvelut.

Katse palveluihin ja niiden kohtaavuuteen

Tutkimuksen käynnistyessä järjestimme ikäihmisten parissa ryhmäkeskusteluja kolmella tutkimusalueellamme. Tavoitteena on kuulla tarkemmin sitä, millaisista tekijöistä hyvinvointi ja elämänlaatu rakentuvat kohderyhmäämme kuuluvilla iäkkäillä. Tulokset eivät ehkä olleet yllättäviä, mutta suuntasivat tärkeällä tavalla katsettamme hyvinvointia tukeviin arkielämän rakenteisiin. Kuten useissa tutkimuksissa on tuotu esiin, ikäihmisten hyvinvoinnissa korostuvat terveys ja sosiaaliset suhteet. Nämä nousivat esiin myös keskusteluissamme. Useimmille kohtalaisen hyvä terveys ja olemassa olevat merkitykselliset ihmissuhteet olivat tärkeimpiä hyvinvointia kannattelevia tekijöitä. Samalla ne näyttäytyivät suurimpina huolen aiheina, mikäli niissä koettiin olevan puutteita tai niiden menettäminen aiheutti pelkoa.

Terveyden ja sosiaalisten suhteiden rinnalla keskusteluissa toistui palveluiden saatavuuden merkitys – tai pikemminkin siihen liittyvät haasteet. Valtaosa ryhmäkeskusteluissa mukana olleista ikäihmisistä kertoi palveluihin liittyvästä epätietoisuudesta ja siitä, että niitä oli vaikea saada pienempiin tuen tarpeisiin. Huolta kannettiin erityisesti siitä, ettei työntekijöillä ole aikaa kohdata ja kuunnella asiakasta ja hänen ajatuksiaan. Osallistujat kokivat, että he olivat jääneet sivuutetuiksi heitä koskevissa päätöksissä, ja että tietoa palveluista oli saatavilla vain hajanaisesti. Tärkeänä näyttäytyi toive osallisuudesta ympäröivään yhteiskuntaan.

Tutkimuksen edetessä olemme siirtymässä tiedon keruusta ja yhteisen ymmärryksen luomisesta seuraavaan vaiheeseen. Toteutamme kolmella tutkimusalueellamme toimintamallin, joka on syntynyt ryhmäkeskustelujen ja vanhuspalveluiden työntekijöiden kanssa käytyjen pohdintojen myötä. Kevään aikana käynnistyy osallistava ryhmämuotoinen palveluohjaus, jossa kullekin paikkakunnalle kootaan useampia noin kahdeksasta ikäihmisestä koostuvia ryhmiä. Prosessin aikana olemme tutkijoina uuden äärellä: toteutamme yhdessä palveluohjaajien ja ikäihmisten kanssa toimintaa, jonka tavoitteena on edistää ikäihmisten osallisuutta ja sitä kautta hyvinvointia ja terveyttä. Keskeisessä roolissa on palvelujärjestelmä, joka vastaa tuen tarpeisiin yksilön voimavarat huomioiden ja niitä vahvistaen.


Elisa Tiilikainen
tutkijatohtori, Ikäihmiset-osahanke, PROMEQ
Itä-Suomen yliopisto
Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK