Uutiset
kolmascroppi leenalta oslosta.jpg
Leena Forma tutkii palveluiden kustannusvaikuttavuutta.

Ikäihmiset tarvitsevat tietoa palveluista ja toiminnan mahdollisuuksista

21.5.2018 13:10

Ikäihmisten tulee saada sellaisia palveluita, jotka vastaavat heidän tarpeisiinsa. Palveluja tulee tarjota myös yksin kotona asuville. Tietoisuus palveluista lisää luottamusta tulevaisuuteen.

Kaksi PROMEQ-osahanketta esittäytyi postereilla Pohjoismaisessa gerontologiakonferenssissa Oslossa toukokuun alussa. Koolla oli satoja asiantuntijoita eri puolilta maailmaa. Kongressi kiertää kahden vuoden välein eri pohjoismaissa, vuonna 2020 tapahtumaa isännöi Reykjavik.

”Yksinäisyys näyttää olevan trendiaihe ikäihmisten hyvinvointitutkimuksessa, sitä käsiteltiin monessa eri sessiossa. Teema on mukana myös meidän tutkimuksessamme – yksi tavoitteista on, että osallistavan ryhmämuotoisen palveluohjauksen interventiolla voitaisiin tarjota sosiaalisia kontakteja ja vertaistukea”, kertoo tutkija Hanna Ristolainen Itä-Suomen yliopistosta. Yhdessä tutkija Elisa Tiilikaisen kanssa hän esitteli alustavia tuloksia PROMEQ-osahankkeesta, jossa etsitään keinoja yksin kotona asuvien yli 65-vuotiaiden terveyden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantamiseen.

”Minä yllätyin siitä, että Oslossa oli esillä aika vähän tutkimusta palveluista, palveluiden käytöstä ja varsinkaan palveluiden kustannuksista, joka on keskeinen kysymys meidän projektissamme”, pohtii yliopistonlehtori Leena Forma. Hän työskentelee Tampereen yliopistossa toteutettavassa PROMEQ-osahankkeessa, jossa selvitetään interventioiden kustannus-vaikuttavuutta. Leena Forma esitteli posterissaan tutkimusta, jossa verrataan yksin asuvien vanhojen ihmisten ja heidän ikätovereidensa elämänlaatua sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden kustannuksia.

”Yksin asuvilla elämänlaatu oli heikompi. Kiinnostavaa on se, että heillä palvelujen kustannukset olivat yleensä pienemmät kuin muilla saman ikäisillä. Syynä voi olla se, että heidän on vaikeaa päästä palvelujen piiriin, tai sitten tarjolla ei ole sellaisia palveluita, joilla pystyttäisiin parantamaan elämänlaatua”, Leena Forma arvioi.

Interventioiden lähtötietojen perusteella yksinasuvat vanhukset näyttäisivät tarvitsevan palveluita, koska he kokevat elämänlaatunsa heikoksi. Toisaalta alhaiset kustannukset kertovat, että he eivät jostain syystä ole palveluita käyttäneet.

”On tärkeää varmistaa se, että ihmiset saavat sellaista palvelua kuin he tarvitsevat, ja että myös kotona asuvat vanhat ihmiset pääsisivät käymään palveluissa, tai heille tuotaisiin sellaista palvelua, jota he tarvitsevat. Tätä asiaa on tärkeää tutkia varsinkin nyt, kun korostetaan sitä, että vanhojen ihmisten pitäisi asua kotona mahdollisimman pitkään”, Leena Forma painottaa.

Yksinasuvien vanhusten elämänlaatu näyttää olevan heikkoa erityisesti sosiaalisella ulottuvuudella. Se kertoo yksinäisyydestä, ja siihen ei sosiaali- ja terveyspalveluilla välttämättä pystytä vaikuttamaan, vaan tarvitaan yhteistä tekemistä muiden ihmisten kanssa.

”Meidän interventiomme laadullisessa arvioinnissa havaitsimme, että osa interventioon osallistuneista koki sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistuneen sosiaalisten kontaktien sekä vastavuoroisen vertaistuen ja yhteenkuuluvuuden tunteen kautta”, kommentoi Hanna Ristolainen.

Alustavien tulosten perusteella ikäihmisten toimintamahdollisuudet näyttävät parantuneen sen myötä, että ryhmätoimintaan osallistuneet ikäihmiset tulivat tietoisemmiksi palveluista ja erilaisista tekemisen mahdollisuuksista. Posterissa esille tuodut alustavat tulokset pohjautuvat ryhmätoimintaan osallistuneiden henkilöiden haastatteluihin ja ryhmätoiminnassa koottuihin reflektiivisiin päiväkirjoihin.

”Lisäksi näyttää siltä, että yksin asuvan ikäihmisen tullessa tietoiseksi saatavilla olevista palveluista se vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen.”

”Oslossa kollegoita tuntui kiinnostavan meidän tutkimusasetelmamme, jossa me tutkijat olemme osallistuneet kaikkiin ryhmätoimintoihin. Se ei ole yhteiskuntatieteellisessä interventiotutkimuksessa kovin tavallista”, Hanna Ristolainen huomauttaa.

Tutkijakollegoiden tapaaminen ja kokemusten vaihtaminen ovat tärkeä osa kansainvälisiä kongresseja.

”Verkostoituminen ja verkostojen ylläpitäminen on usein konferenssien parasta antia”, Leena Forma toteaa.

hannalta oslosta ekacroppi.jpg

Hanna Ristolaisen posteriesityksen aiheena oli ryhmämuotoisen intervention laadullinen arviointi.

 

Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK